Yksinäisyys ja yksinelo

Sana on vapaa!

Yksinäisyys ja yksinelo

ViestiKirjoittaja Frankie » 16.04.2017 22:54

Minä elän yksin pienessä mökissäni järvenrannalla. Yksin elän ihan omasta tahdostani. En kuitenkaan koe olevani yksinäinen.

Asia juolahti mieleeni Teeman BBC:n dokkarista, jossa kerrottiin eri-ikäisten ihmisten yksinäisyyden kokemuksista. Nuoret ihmisetkin voivat tuntea yksinäisyyttä. Vanhat taas kun elin-ikäinen kumppani on kuollut.

Näyttää siltä, että tässä maalimassa monet nuoret kokevat syrjäytyneensä. Heillä voi olla unelma ammatti ja he käyvät mielellään töissä tekemässä mitä osaavat. Kotiin tultuaan he kuitenkin voivat olla yksin. Moni ja varmaan suurin osa heistä haluaisi tavata sen oikean, vaan moni on pettynyt varmaan. Ei ole se unelmien prinssi/ prinsessa ollutkaan se oikea. Niin kuin se ole ollut heidän vanhemmillakaan! Tai ainakin aika harvoin.

Minä olen elänyt elämän ja jumalani kuinka olen elänytkin, ja silti valinnut yksinelämisen. En minä ihmisiä pelkää saati vihaa ja onpa joku jopa pitänyt minua hyvinkin sosiaalisena eläimenä. Se on kuitenkin monelle kovasti käsittämätön valinta, ettei jatkuvasti ja joka päivä muita näe.

Voiko yksieläjä mielestäsi olla onnellinen?
Frankie
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
 
Viestit: 5497
Liittynyt: 27.11.2015 14:52

Re: Yksinäisyys ja yksinelo

ViestiKirjoittaja Kasipallo » 16.04.2017 23:08

Voi.

Lee Marvinin (oikeasti Alan J. Lernerin) lauleskeltua filosofiaa yksinäisyydestä ja kulkemisesta.

Lord, take me downtown, I'm just lookin' for some tush.
Avatar
Kasipallo
Valvoja
Valvoja
 
Viestit: 18725
Liittynyt: 06.01.2016 18:12

Re: Yksinäisyys ja yksinelo

ViestiKirjoittaja Isä Joosef » 16.04.2017 23:15

Yksineläjä voi hyvinkin olla onnellinen, itse tahdon olla yksin mahdollisimman paljon vaikkei ongelmaa muiden seurassa olekkaan. Emännällekin joutui sanomaan heippa kun ei jaksanut joka viikkoisia yökyläilyjä, siis joka viikkoisia.

Viihdyn vaan parhaiten ilman muiden ihmisten seuraa, pari harrastustakin on yksin tehtäviä juttuja. Työkavereillekkaan en anna puhelinnumeroani koskaan enkä heidän kanssaan suostu työajan ulkopuolella tapaamaan, ei sillä että heissä vikaa olisi. Muutaman kaverin kanssa kerran kuussa tapaaminen on ok, ja perheen jäseniä hiukan harvemmin. Ei se sen ihmeempää ole ja muut kunnioittaa sitä, en joskus edes kännyä pidä päällä päiviin.

Vain eläinten seura on jatkuvaa, siitä en luovu. En siltikään ole mökkihöperö vaan paljon ulkona ja ihmistenkin ilmoilla, en vaan koe tarvetta sen läheisempään kontaktiin kovinkaan usein.
Isä Joosef
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
 
Viestit: 8027
Liittynyt: 08.12.2015 10:44

Re: Yksinäisyys ja yksinelo

ViestiKirjoittaja Frankie » 17.04.2017 00:36

Isä Joosef kirjoitti:Yksineläjä voi hyvinkin olla onnellinen, itse tahdon olla yksin mahdollisimman paljon vaikkei ongelmaa muiden seurassa olekkaan. Emännällekin joutui sanomaan heippa kun ei jaksanut joka viikkoisia yökyläilyjä, siis joka viikkoisia.

Viihdyn vaan parhaiten ilman muiden ihmisten seuraa, pari harrastustakin on yksin tehtäviä juttuja. Työkavereillekkaan en anna puhelinnumeroani koskaan enkä heidän kanssaan suostu työajan ulkopuolella tapaamaan, ei sillä että heissä vikaa olisi. Muutaman kaverin kanssa kerran kuussa tapaaminen on ok, ja perheen jäseniä hiukan harvemmin. Ei se sen ihmeempää ole ja muut kunnioittaa sitä, en joskus edes kännyä pidä päällä päiviin.

Vain eläinten seura on jatkuvaa, siitä en luovu. En siltikään ole mökkihöperö vaan paljon ulkona ja ihmistenkin ilmoilla, en vaan koe tarvetta sen läheisempään kontaktiin kovinkaan usein.



Sissus siunatkoon Iskä J! Olin nakki, ettei kukaan tunnusta olevansa yksin, koska sehän on noloa ja hävettävää. Elät kuitenkin joskus perhe elämää vaimosi kanssa ja se on hienoa!
Olet kuitenkin vielä työelämässä ja siten tietysti viihdyt ihmisten kanssa. Se ollee kyllä melkein pakko.

Oikeastaan aloitin ketjun siksi, että moni varmaan kärsii yksinäisyydestä, eikä heillä ole kenelle puhua vaikka haluavaisitkin. Maalimassa on miehiä ja naisia, joilla ei oikeastaan ollut elämää. Tai tietysti on, mutta ovat kokeneet sen jotenkin vieraaksi tjms. Ovat ehkä jopa etsineet sitä elämän valittua, vaan ei ole sattunut eteen.
He ovat jopa saattaneet vihastua miehiin ja elämään. Heitä vanhaksi piiaksi myös jopa haukutaan.

Minusta jokaisen tulisi elää, elää riemulla ja sitä myös toisille suoda, vaan paljon elämää kokeneena voi myös antaa itsensä huilata ja olla ja vain elää.

Minä elelen yksin ja kai vähän häpeänkin joskus sitä. Kun se ei oikein ole sopivaa muiden mielestä. Sukulaisten ja silleen. Itse en kyllä ole päätöstäni katunut. Minä olen elänyt jo aika pitkän elämän, ja itsepähän sen olen elänyt ja päättänyt siitä. Ketään en voi enkä halua ketään syyttää omista sössimisistä.

Poikkesin taas tapani mukaan asiasta, mutta sainpahan ainakin vähän purettua itseäni.
Frankie
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
 
Viestit: 5497
Liittynyt: 27.11.2015 14:52

Re: Yksinäisyys ja yksinelo

ViestiKirjoittaja Backstage » 17.04.2017 01:04

Tykännyt aina olla omissa oloissani mutta ystävät, sukulaiset ja työporukka antaa ihan tarpeeksi sosiaalisuutta elämään.
Avatar
Backstage
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
 
Viestit: 33809
Liittynyt: 09.12.2015 08:56

Re: Yksinäisyys ja yksinelo

ViestiKirjoittaja awa » 17.04.2017 04:05

Yksin parhaat ideat syntyvät. Tosin on hyvä joskus saada sytykkeitä niihin.
Jotain sytykkeitä olen saanut täältä foorumiltakin.
Otat vaa asiakses miettiä sitä, ketkä ovat oikeita ystäviä ja ketkä perässähiihtelijöitä ja keitä itse käytät hyväksesi esittämällä ystävää, vaikka oikeasti et olekaan. Msusi
Olen sitä mieltä, että rajat valvontaan ja vieraiden on aika lähteä kotiinsa.
Avatar
awa
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
 
Viestit: 15971
Liittynyt: 08.12.2015 11:09

Re: Yksinäisyys ja yksinelo

ViestiKirjoittaja Pistaasi » 17.04.2017 06:52

Hyvät ihmissuhteet sulostuttavat matkaa, mutta lopulta olemme kuitenkin yksin, kuten Scandinavian Music Groupkin laulelee.

Kukka ja lintu ovat ilon opettajia.
~ Sören Kierkegaard
Avatar
Pistaasi
Vuoden Torikahvilalainen
Vuoden Torikahvilalainen
 
Viestit: 24194
Liittynyt: 07.12.2015 22:29
Paikkakunta: 25 000–28 000 valovuoden päässä Linnunradan keskustasta galaksin kierteishaarojen välissä.

Re: Yksinäisyys ja yksinelo

ViestiKirjoittaja Isä Joosef » 17.04.2017 07:06

Frankie kirjoitti:
Isä Joosef kirjoitti:Yksineläjä voi hyvinkin olla onnellinen, itse tahdon olla yksin mahdollisimman paljon vaikkei ongelmaa muiden seurassa olekkaan. Emännällekin joutui sanomaan heippa kun ei jaksanut joka viikkoisia yökyläilyjä, siis joka viikkoisia.

Viihdyn vaan parhaiten ilman muiden ihmisten seuraa, pari harrastustakin on yksin tehtäviä juttuja. Työkavereillekkaan en anna puhelinnumeroani koskaan enkä heidän kanssaan suostu työajan ulkopuolella tapaamaan, ei sillä että heissä vikaa olisi. Muutaman kaverin kanssa kerran kuussa tapaaminen on ok, ja perheen jäseniä hiukan harvemmin. Ei se sen ihmeempää ole ja muut kunnioittaa sitä, en joskus edes kännyä pidä päällä päiviin.

Vain eläinten seura on jatkuvaa, siitä en luovu. En siltikään ole mökkihöperö vaan paljon ulkona ja ihmistenkin ilmoilla, en vaan koe tarvetta sen läheisempään kontaktiin kovinkaan usein.



Sissus siunatkoon Iskä J! Olin nakki, ettei kukaan tunnusta olevansa yksin, koska sehän on noloa ja hävettävää. Elät kuitenkin joskus perhe elämää vaimosi kanssa ja se on hienoa!
Olet kuitenkin vielä työelämässä ja siten tietysti viihdyt ihmisten kanssa. Se ollee kyllä melkein pakko.

Oikeastaan aloitin ketjun siksi, että moni varmaan kärsii yksinäisyydestä, eikä heillä ole kenelle puhua vaikka haluavaisitkin. Maalimassa on miehiä ja naisia, joilla ei oikeastaan ollut elämää. Tai tietysti on, mutta ovat kokeneet sen jotenkin vieraaksi tjms. Ovat ehkä jopa etsineet sitä elämän valittua, vaan ei ole sattunut eteen.
He ovat jopa saattaneet vihastua miehiin ja elämään. Heitä vanhaksi piiaksi myös jopa haukutaan.

Minusta jokaisen tulisi elää, elää riemulla ja sitä myös toisille suoda, vaan paljon elämää kokeneena voi myös antaa itsensä huilata ja olla ja vain elää.

Minä elelen yksin ja kai vähän häpeänkin joskus sitä. Kun se ei oikein ole sopivaa muiden mielestä. Sukulaisten ja silleen. Itse en kyllä ole päätöstäni katunut. Minä olen elänyt jo aika pitkän elämän, ja itsepähän sen olen elänyt ja päättänyt siitä. Ketään en voi enkä halua ketään syyttää omista sössimisistä.

Poikkesin taas tapani mukaan asiasta, mutta sainpahan ainakin vähän purettua itseäni.


Ei mulla vaimoa ole, naisystävä oli mutta juuri sanoin heippa. Olen siis yksin omasta tahdostani, en kaipaa ihmiskontaktia samassa mittakaavassa kuin muut.

Yksin mutta onnellinen, eläimiä toki seurana.
Isä Joosef
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
 
Viestit: 8027
Liittynyt: 08.12.2015 10:44

Re: Yksinäisyys ja yksinelo

ViestiKirjoittaja N.. » 17.04.2017 07:18

Oon asunu yksin jo monta vuotta...
Koska rakkaus sai pahasti pataan, en oo uskaltanu tai jaksanu enää säätää mitään...
Oon melko tyytyväinen näin...kukaan ei määrää eikä petä.
Eikä mun aikataulut välttämättä sovi ihan jokaiselle...
Ku toinen nukkuu nii toinen valvoo...
:popcorn:
N..
VIERAILIJA
VIERAILIJA
 

Re: Yksinäisyys ja yksinelo

ViestiKirjoittaja anarkistialkuasukas » 17.04.2017 09:24

Somesta tullee ennen pitkää niin "luonnollinen" ihmisen jatke, että ketään jolla on internet-yhteys, ei kutsuta yksinäiseksi.

Se on sanomattakin selvää että aivan kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen.
Avatar
anarkistialkuasukas
Vuoden sisällöntuottaja
Vuoden sisällöntuottaja
 
Viestit: 60726
Liittynyt: 11.12.2015 19:18
Paikkakunta: Universumi


Paluu Yleinen keskustelu



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Icemonkey3, Koba, tjk1 ja 4 vierailijaa