Pohdintoja

Sana on vapaa!

Re: Pohdintoja

ViestiKirjoittaja perhosefekti » 04.07.2017 22:16

arkasika kirjoitti:
Pistaasi kirjoitti:
ojatuomi kirjoitti:Frankien kivan koirajutun luettuani (kiitos siitä Frankie) tuli mieleeni toinen koiriin liittyvä asia jota olen pohtinut. Koirilla on oltava joku aisti josta ihmisellä ei ole mitään käsitystä.

Ajatellaan omakotitaloa jossa on sisällä ihmisiä ja koira. Koira on lattialla, ikkunoiden alareunat ovat niin korkealla että koira ei edes voisi nähdä pihalle kuin hyvin ylös, mutta koira ei sinne edes katsele. Sisällä voi soida musiikki, on radio tai tv päällä ja ääni peittää alleen myös ulkona olevat hieman vaimeammat äänet. Kohta pihalle tulee joku, kenties ihminen, kenties joku eläin, ehkä jänis. Maassa lattialla makaava koira havaitsee pihaliikkujan jollakin kummalla konstilla, nousee ylös ja alkaa haukkumaan. Minkä aistin tms avulla koira sai tietoonsa pihalla olevasta? Minusta se ei voi olla kuuloaisti joskin on luultavimmin se kuin mikään muu aisti. Lisäksi tuntuu siltä että koira havannoi tuollaisia asioita paremmin ja varmemmin pimeällä kuin valoisalla mutta tästä en ole varma.

Koira kykenee kuulemaan lähes nelinkertaisesti ihmiseen verrattuna joten luultavasti se on oppinut että sillä mistä suunasta tai missä äänni kuuluu on merkitystä, ajattelisin. Ajattelisin myös että jos koiraa ei ole pienestä saakka siedätetty ääniin voi tavallisessa aanten täyttämässä kodissa oleskelu olla hirmu stressaavaa. Ajatelkaa jos kaikki olisi 4 kertaa isomalla :shock:


Koira myös haistaa "tuhatkertaisesti" minuun verrattuna. Olen allerginen koiralle mutta arvostan niitä korkealle jo siitäkin syystä että että se tarjoaa valtavan houkutuksen älyllisille pohdinnoille. En tiedä mitä "miljoona" vuotta sitten tapahtui mutta arvelen että eräs susilaji vain irtautui laumasta ja lyöttäytyi ihmisen kaveriksi. Tai sitten ihminen tappoi emon ja kasvatti pennuista itselleen kavereita.

Niin tai näin mutta siitä tuli "Koira". Sen lempipuuhia oli ja on vieläkin esi-isiltä peritty innostus juoksemiseen ja saaliin takaa-ajoon samoin sillä näyttää olevan synnynäinen taipumus puolustaa isäntäänsä vaikka oman henkensä uhalla.

Koira myös "puhuu" ihmiselle. Vireän yksilön "kehon kieli" on aivan uskomaton...jopa "Lucy" Ballilla, Greta Garbolla tai itse Chaplinilla olisi paljon opiksi otettavaa koiran kehon kielestä. Mainitut henkilöthän olivat maailman tunnetuimpia "kokovartalonäyttelijöitä".

Kyllä jokainen koira varmaankin tarvisisi aina uuden vuoden pippaloiden ajaksi kuulosuojaimet korviinsa.


Susista jalostui ihmisen kaveriksi (koiriksi) alistuvimmat ja kilteimmät. Ja sympaattisimman näköiset. Koira alistuu ihmiselle Ja sietää paljon sellaista, mitä ei lajitoveriltaan sietäisi ehkäpä ollenkan. Toinen koira jättää vaikka lajikumppaninsa ilman ruokaa, mutta susi ei randomisti kootussa laumassa. On ilmeisesti urbaanilegendaa, että sudet on erittäin hierarkkisia vs. koirat. Todellisuus on kaiketi päinvastainen uusien tutkimustulosten perusteella.

Ei moni koira rakettien pauketta pelkää, vaan niitä valoefektejä ja kaikkia vinkuvia ja ujeltavia "noidanpillejä". Koira elää "hetkessä". Ei sitä lohduta ajatus ja looginen muisto vuosi sitten olleesta ja menneestä toisinnosta :cry:
perhosefekti
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
 
Viestit: 2684
Liittynyt: 09.12.2015 11:28

Re: Pohdintoja

ViestiKirjoittaja arkasika » 06.07.2017 10:40

perhosefekti kirjoitti:
arkasika kirjoitti:
Pistaasi kirjoitti:
ojatuomi kirjoitti:Frankien kivan koirajutun luettuani (kiitos siitä Frankie) tuli mieleeni toinen koiriin liittyvä asia jota olen pohtinut. Koirilla on oltava joku aisti josta ihmisellä ei ole mitään käsitystä.

Ajatellaan omakotitaloa jossa on sisällä ihmisiä ja koira. Koira on lattialla, ikkunoiden alareunat ovat niin korkealla että koira ei edes voisi nähdä pihalle kuin hyvin ylös, mutta koira ei sinne edes katsele. Sisällä voi soida musiikki, on radio tai tv päällä ja ääni peittää alleen myös ulkona olevat hieman vaimeammat äänet. Kohta pihalle tulee joku, kenties ihminen, kenties joku eläin, ehkä jänis. Maassa lattialla makaava koira havaitsee pihaliikkujan jollakin kummalla konstilla, nousee ylös ja alkaa haukkumaan. Minkä aistin tms avulla koira sai tietoonsa pihalla olevasta? Minusta se ei voi olla kuuloaisti joskin on luultavimmin se kuin mikään muu aisti. Lisäksi tuntuu siltä että koira havannoi tuollaisia asioita paremmin ja varmemmin pimeällä kuin valoisalla mutta tästä en ole varma.

Koira kykenee kuulemaan lähes nelinkertaisesti ihmiseen verrattuna joten luultavasti se on oppinut että sillä mistä suunasta tai missä äänni kuuluu on merkitystä, ajattelisin. Ajattelisin myös että jos koiraa ei ole pienestä saakka siedätetty ääniin voi tavallisessa aanten täyttämässä kodissa oleskelu olla hirmu stressaavaa. Ajatelkaa jos kaikki olisi 4 kertaa isomalla :shock:


Koira myös haistaa "tuhatkertaisesti" minuun verrattuna. Olen allerginen koiralle mutta arvostan niitä korkealle jo siitäkin syystä että että se tarjoaa valtavan houkutuksen älyllisille pohdinnoille. En tiedä mitä "miljoona" vuotta sitten tapahtui mutta arvelen että eräs susilaji vain irtautui laumasta ja lyöttäytyi ihmisen kaveriksi. Tai sitten ihminen tappoi emon ja kasvatti pennuista itselleen kavereita.

Niin tai näin mutta siitä tuli "Koira". Sen lempipuuhia oli ja on vieläkin esi-isiltä peritty innostus juoksemiseen ja saaliin takaa-ajoon samoin sillä näyttää olevan synnynäinen taipumus puolustaa isäntäänsä vaikka oman henkensä uhalla.

Koira myös "puhuu" ihmiselle. Vireän yksilön "kehon kieli" on aivan uskomaton...jopa "Lucy" Ballilla, Greta Garbolla tai itse Chaplinilla olisi paljon opiksi otettavaa koiran kehon kielestä. Mainitut henkilöthän olivat maailman tunnetuimpia "kokovartalonäyttelijöitä".

Kyllä jokainen koira varmaankin tarvisisi aina uuden vuoden pippaloiden ajaksi kuulosuojaimet korviinsa.


Susista jalostui ihmisen kaveriksi (koiriksi) alistuvimmat ja kilteimmät. Ja sympaattisimman näköiset. Koira alistuu ihmiselle Ja sietää paljon sellaista, mitä ei lajitoveriltaan sietäisi ehkäpä ollenkan. Toinen koira jättää vaikka lajikumppaninsa ilman ruokaa, mutta susi ei randomisti kootussa laumassa. On ilmeisesti urbaanilegendaa, että sudet on erittäin hierarkkisia vs. koirat. Todellisuus on kaiketi päinvastainen uusien tutkimustulosten perusteella.

Ei moni koira rakettien pauketta pelkää, vaan niitä valoefektejä ja kaikkia vinkuvia ja ujeltavia "noidanpillejä". Koira elää "hetkessä". Ei sitä lohduta ajatus ja looginen muisto vuosi sitten olleesta ja menneestä toisinnosta :cry:


Olet hauska. Millä tavoin koira jalostui tullakseen ihmisen kaveriksi? Asioiden tapahtumajärjestys hämärtyy kun sorvataan tiedelehtiin painettuja tutkijoiden arvauksia omiksi viisauksiksi.

Turha selittää ettei koiran nelinkertaiseen kuuloon satu kova meteli kun se sattuu ihmisenkin huonokuuloiseen korvaan. Tietenkin on itsestään selvyys ettei vanha huonokuuloinen koira enää kärsi mistään.
arkasika
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
 
Viestit: 1475
Liittynyt: 10.12.2015 14:43

Re: Pohdintoja

ViestiKirjoittaja Frankie » 06.07.2017 11:08

arkasika kirjoitti:
Pistaasi kirjoitti:
ojatuomi kirjoitti:Frankien kivan koirajutun luettuani (kiitos siitä Frankie) tuli mieleeni toinen koiriin liittyvä asia jota olen pohtinut. Koirilla on oltava joku aisti josta ihmisellä ei ole mitään käsitystä.

Ajatellaan omakotitaloa jossa on sisällä ihmisiä ja koira. Koira on lattialla, ikkunoiden alareunat ovat niin korkealla että koira ei edes voisi nähdä pihalle kuin hyvin ylös, mutta koira ei sinne edes katsele. Sisällä voi soida musiikki, on radio tai tv päällä ja ääni peittää alleen myös ulkona olevat hieman vaimeammat äänet. Kohta pihalle tulee joku, kenties ihminen, kenties joku eläin, ehkä jänis. Maassa lattialla makaava koira havaitsee pihaliikkujan jollakin kummalla konstilla, nousee ylös ja alkaa haukkumaan. Minkä aistin tms avulla koira sai tietoonsa pihalla olevasta? Minusta se ei voi olla kuuloaisti joskin on luultavimmin se kuin mikään muu aisti. Lisäksi tuntuu siltä että koira havannoi tuollaisia asioita paremmin ja varmemmin pimeällä kuin valoisalla mutta tästä en ole varma.

Koira kykenee kuulemaan lähes nelinkertaisesti ihmiseen verrattuna joten luultavasti se on oppinut että sillä mistä suunasta tai missä äänni kuuluu on merkitystä, ajattelisin. Ajattelisin myös että jos koiraa ei ole pienestä saakka siedätetty ääniin voi tavallisessa aanten täyttämässä kodissa oleskelu olla hirmu stressaavaa. Ajatelkaa jos kaikki olisi 4 kertaa isomalla :shock:


Koira myös haistaa "tuhatkertaisesti" minuun verrattuna. Olen allerginen koiralle mutta arvostan niitä korkealle jo siitäkin syystä että että se tarjoaa valtavan houkutuksen älyllisille pohdinnoille. En tiedä mitä "miljoona" vuotta sitten tapahtui mutta arvelen että eräs susilaji vain irtautui laumasta ja lyöttäytyi ihmisen kaveriksi. Tai sitten ihminen tappoi emon ja kasvatti pennuista itselleen kavereita.

Niin tai näin mutta siitä tuli "Koira". Sen lempipuuhia oli ja on vieläkin esi-isiltä peritty innostus juoksemiseen ja saaliin takaa-ajoon samoin sillä näyttää olevan synnynäinen taipumus puolustaa isäntäänsä vaikka oman henkensä uhalla.

Koira myös "puhuu" ihmiselle. Vireän yksilön "kehon kieli" on aivan uskomaton...jopa "Lucy" Ballilla, Greta Garbolla tai itse Chaplinilla olisi paljon opiksi otettavaa koiran kehon kielestä. Mainitut henkilöthän olivat maailman tunnetuimpia "kokovartalonäyttelijöitä".

Kyllä jokainen koira varmaankin tarvisisi aina uuden vuoden pippaloiden ajaksi kuulosuojaimet korviinsa.


Otan pieneltä osin kantaa ansiokkaaseen kirjoitukseesi.

Minä epäilen, että ihminen otti " koiran", eli sudenpennun nimenomaan orpona. Joko ihminen oli tappanut emon, tai emo oli muuten kuollut. En vaan jaksa uskoa , että täysikasvuista sutta voisi kesyttää.
Ei susissa ole " kilttejä" yksilöitä, sen paremmin kuin meissä ihmisissäkään.

Pointtini on kuitenkin se, että ihminen ei raaskinut tappaa pentuja. Eihän ole montaa suloisempaa otusta, kuin ihan pienet koiran pennut. Ne on vaan niin lutusia, että mitä niitä tappamaan saattoi joku esi- isämme ajatella. " Eihän tuollaisesta rääpäleestä saa edes kunnon Susiturkkia. Vienpä hänet leiriin lasten iloksi."

Eihän se varmaan ihan noin mennyt, mutta jonkinlainen inhimillisyyden puuskahdus on täytynyt kuitenkin olla. Kannattaa muistaa sekin, että sudet ja ihmiset saalistivat samoja eläimiä. Siksi susi oli vihollinen.
Frankie
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
 
Viestit: 4176
Liittynyt: 27.11.2015 14:52

Re: Pohdintoja

ViestiKirjoittaja arkasika » 06.07.2017 15:23

Frankie kirjoitti:
arkasika kirjoitti:
Pistaasi kirjoitti:
ojatuomi kirjoitti:Frankien kivan koirajutun luettuani (kiitos siitä Frankie) tuli mieleeni toinen koiriin liittyvä asia jota olen pohtinut. Koirilla on oltava joku aisti josta ihmisellä ei ole mitään käsitystä.

Ajatellaan omakotitaloa jossa on sisällä ihmisiä ja koira. Koira on lattialla, ikkunoiden alareunat ovat niin korkealla että koira ei edes voisi nähdä pihalle kuin hyvin ylös, mutta koira ei sinne edes katsele. Sisällä voi soida musiikki, on radio tai tv päällä ja ääni peittää alleen myös ulkona olevat hieman vaimeammat äänet. Kohta pihalle tulee joku, kenties ihminen, kenties joku eläin, ehkä jänis. Maassa lattialla makaava koira havaitsee pihaliikkujan jollakin kummalla konstilla, nousee ylös ja alkaa haukkumaan. Minkä aistin tms avulla koira sai tietoonsa pihalla olevasta? Minusta se ei voi olla kuuloaisti joskin on luultavimmin se kuin mikään muu aisti. Lisäksi tuntuu siltä että koira havannoi tuollaisia asioita paremmin ja varmemmin pimeällä kuin valoisalla mutta tästä en ole varma.

Koira kykenee kuulemaan lähes nelinkertaisesti ihmiseen verrattuna joten luultavasti se on oppinut että sillä mistä suunasta tai missä äänni kuuluu on merkitystä, ajattelisin. Ajattelisin myös että jos koiraa ei ole pienestä saakka siedätetty ääniin voi tavallisessa aanten täyttämässä kodissa oleskelu olla hirmu stressaavaa. Ajatelkaa jos kaikki olisi 4 kertaa isomalla :shock:


Koira myös haistaa "tuhatkertaisesti" minuun verrattuna. Olen allerginen koiralle mutta arvostan niitä korkealle jo siitäkin syystä että että se tarjoaa valtavan houkutuksen älyllisille pohdinnoille. En tiedä mitä "miljoona" vuotta sitten tapahtui mutta arvelen että eräs susilaji vain irtautui laumasta ja lyöttäytyi ihmisen kaveriksi. Tai sitten ihminen tappoi emon ja kasvatti pennuista itselleen kavereita.

Niin tai näin mutta siitä tuli "Koira". Sen lempipuuhia oli ja on vieläkin esi-isiltä peritty innostus juoksemiseen ja saaliin takaa-ajoon samoin sillä näyttää olevan synnynäinen taipumus puolustaa isäntäänsä vaikka oman henkensä uhalla.

Koira myös "puhuu" ihmiselle. Vireän yksilön "kehon kieli" on aivan uskomaton...jopa "Lucy" Ballilla, Greta Garbolla tai itse Chaplinilla olisi paljon opiksi otettavaa koiran kehon kielestä. Mainitut henkilöthän olivat maailman tunnetuimpia "kokovartalonäyttelijöitä".

Kyllä jokainen koira varmaankin tarvisisi aina uuden vuoden pippaloiden ajaksi kuulosuojaimet korviinsa.


Otan pieneltä osin kantaa ansiokkaaseen kirjoitukseesi.

Minä epäilen, että ihminen otti " koiran", eli sudenpennun nimenomaan orpona. Joko ihminen oli tappanut emon, tai emo oli muuten kuollut. En vaan jaksa uskoa , että täysikasvuista sutta voisi kesyttää.
Ei susissa ole " kilttejä" yksilöitä, sen paremmin kuin meissä ihmisissäkään.

Pointtini on kuitenkin se, että ihminen ei raaskinut tappaa pentuja. Eihän ole montaa suloisempaa otusta, kuin ihan pienet koiran pennut. Ne on vaan niin lutusia, että mitä niitä tappamaan saattoi joku esi- isämme ajatella. " Eihän tuollaisesta rääpäleestä saa edes kunnon Susiturkkia. Vienpä hänet leiriin lasten iloksi."

Eihän se varmaan ihan noin mennyt, mutta jonkinlainen inhimillisyyden puuskahdus on täytynyt kuitenkin olla. Kannattaa muistaa sekin, että sudet ja ihmiset saalistivat samoja eläimiä. Siksi susi oli vihollinen.


Lähestyt asian ydintä. Voi olla niinkin että ratkaisevina aikoina myös ihmisellä on ollut "pentuja". Nämä palleroiset on saatettu ottaa alkuun juuri näiden iloksi. Ne ovat tietenkin kasvaneet kesyiksi ja sen myötä ryhtyneet olemaan isännilleen mieliksi. Luontohan toimii aina niin kuin "luonnon on luonnollista" toimia, ilman että toimintaa varten olisi oltava valmiita synnynnäisiä taipumuksia.

Esi-isämme lienevät suorittaneet jatkojalostuksen parhaansa mukaan.
arkasika
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
 
Viestit: 1475
Liittynyt: 10.12.2015 14:43

Re: Pohdintoja

ViestiKirjoittaja perhosefekti » 06.07.2017 16:05

arkasika kirjoitti:
perhosefekti kirjoitti:
arkasika kirjoitti:
Pistaasi kirjoitti:
ojatuomi kirjoitti:Frankien kivan koirajutun luettuani (kiitos siitä Frankie) tuli mieleeni toinen koiriin liittyvä asia jota olen pohtinut. Koirilla on oltava joku aisti josta ihmisellä ei ole mitään käsitystä.

Ajatellaan omakotitaloa jossa on sisällä ihmisiä ja koira. Koira on lattialla, ikkunoiden alareunat ovat niin korkealla että koira ei edes voisi nähdä pihalle kuin hyvin ylös, mutta koira ei sinne edes katsele. Sisällä voi soida musiikki, on radio tai tv päällä ja ääni peittää alleen myös ulkona olevat hieman vaimeammat äänet. Kohta pihalle tulee joku, kenties ihminen, kenties joku eläin, ehkä jänis. Maassa lattialla makaava koira havaitsee pihaliikkujan jollakin kummalla konstilla, nousee ylös ja alkaa haukkumaan. Minkä aistin tms avulla koira sai tietoonsa pihalla olevasta? Minusta se ei voi olla kuuloaisti joskin on luultavimmin se kuin mikään muu aisti. Lisäksi tuntuu siltä että koira havannoi tuollaisia asioita paremmin ja varmemmin pimeällä kuin valoisalla mutta tästä en ole varma.

Koira kykenee kuulemaan lähes nelinkertaisesti ihmiseen verrattuna joten luultavasti se on oppinut että sillä mistä suunasta tai missä äänni kuuluu on merkitystä, ajattelisin. Ajattelisin myös että jos koiraa ei ole pienestä saakka siedätetty ääniin voi tavallisessa aanten täyttämässä kodissa oleskelu olla hirmu stressaavaa. Ajatelkaa jos kaikki olisi 4 kertaa isomalla :shock:


Koira myös haistaa "tuhatkertaisesti" minuun verrattuna. Olen allerginen koiralle mutta arvostan niitä korkealle jo siitäkin syystä että että se tarjoaa valtavan houkutuksen älyllisille pohdinnoille. En tiedä mitä "miljoona" vuotta sitten tapahtui mutta arvelen että eräs susilaji vain irtautui laumasta ja lyöttäytyi ihmisen kaveriksi. Tai sitten ihminen tappoi emon ja kasvatti pennuista itselleen kavereita.

Niin tai näin mutta siitä tuli "Koira". Sen lempipuuhia oli ja on vieläkin esi-isiltä peritty innostus juoksemiseen ja saaliin takaa-ajoon samoin sillä näyttää olevan synnynäinen taipumus puolustaa isäntäänsä vaikka oman henkensä uhalla.

Koira myös "puhuu" ihmiselle. Vireän yksilön "kehon kieli" on aivan uskomaton...jopa "Lucy" Ballilla, Greta Garbolla tai itse Chaplinilla olisi paljon opiksi otettavaa koiran kehon kielestä. Mainitut henkilöthän olivat maailman tunnetuimpia "kokovartalonäyttelijöitä".

Kyllä jokainen koira varmaankin tarvisisi aina uuden vuoden pippaloiden ajaksi kuulosuojaimet korviinsa.


Susista jalostui ihmisen kaveriksi (koiriksi) alistuvimmat ja kilteimmät. Ja sympaattisimman näköiset. Koira alistuu ihmiselle Ja sietää paljon sellaista, mitä ei lajitoveriltaan sietäisi ehkäpä ollenkan. Toinen koira jättää vaikka lajikumppaninsa ilman ruokaa, mutta susi ei randomisti kootussa laumassa. On ilmeisesti urbaanilegendaa, että sudet on erittäin hierarkkisia vs. koirat. Todellisuus on kaiketi päinvastainen uusien tutkimustulosten perusteella.

Ei moni koira rakettien pauketta pelkää, vaan niitä valoefektejä ja kaikkia vinkuvia ja ujeltavia "noidanpillejä". Koira elää "hetkessä". Ei sitä lohduta ajatus ja looginen muisto vuosi sitten olleesta ja menneestä toisinnosta :cry:


Olet hauska. Millä tavoin koira jalostui tullakseen ihmisen kaveriksi? Asioiden tapahtumajärjestys hämärtyy kun sorvataan tiedelehtiin painettuja tutkijoiden arvauksia omiksi viisauksiksi.

Turha selittää ettei koiran nelinkertaiseen kuuloon satu kova meteli kun se sattuu ihmisenkin huonokuuloiseen korvaan. Tietenkin on itsestään selvyys ettei vanha huonokuuloinen koira enää kärsi mistään.


Minä mitään ole "omiksi viisauksiksi" sorvannut. Tiesithän, että luonnonvalinta suosii myös yhteistyötä? Ja varsinkin sellaista, joka hyödyntää jollain tasolla molempia osapuolia.

Ei moni koira tosiaan sitä pauketta pelkää, vaikka omasi pelkäisikin. Monet koirat on jo pennusta asti radoilla tottuneet siihen. Mieti nyt itsekin...Äänikammoinen koira metsästämässä mukana :roll: Ja silti metsästyskoiristakin moni pelkää ilotulitusta.

Ei se jalostus monen rodun kohdalla ihan putkeen ole mennytkään nyt myöhemmissä vaiheissa. Monilla on rodulleen tyypillisiä vikoja ja sairauksia siitä johtuen. Kauneimmat/hienoimmat yksilöt käy näyttelyissä (ulkonäkökö ei siis ole merkinnyt/merkitse?). Niiden näyttelykoirien käytös ratkaisee myös. Sitten niitä voittajavalioita käytetään "pentutehtailuun", jotta parhaat piirteet saataisiin periytymään jälkeläisille. Sillä "sisäsiittoisuudella" on valitettavat seuraukset pitkällä aikavälillä, jotka ei kaikki olleetkaan toivottuja.

Vielä nykyäänkin ns. häirikkökoiria lopetetaan käytöksensä takia. Kulkukoiria myös. Että kyllä se luonne joiltakin osin on ratkaisevassa asemassa vieläkin. Ihmiset ottavat koiran itselleen pentuna. Se koira sosiaalistuu ihmisen ehtoihin, kun asetelma on tuo. Ja tosiaan Tiede-lehdessäkin oli mainittu se, että koirat pitävätkin oman laumansa ihmistä vanhempanaan noin vertauskuvallisesti. Koirat suhtautuvat ihmiseen jopa "ymmärtävämmin" ja empaattisemmin kuin muihin koiriin. Ja niin tekee omanikin. Sosiaalinen ihmisille, mutta muille koirille pääsääntöisesti todella epäsosiaalinen.

Tämäpä nyt tästä.
perhosefekti
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
 
Viestit: 2684
Liittynyt: 09.12.2015 11:28

Re: Pohdintoja

ViestiKirjoittaja Fahrenheit » 06.07.2017 16:28

ojatuomi kirjoitti:Frankien kivan koirajutun luettuani (kiitos siitä Frankie) tuli mieleeni toinen koiriin liittyvä asia jota olen pohtinut. Koirilla on oltava joku aisti josta ihmisellä ei ole mitään käsitystä.

Ajatellaan omakotitaloa jossa on sisällä ihmisiä ja koira. Koira on lattialla, ikkunoiden alareunat ovat niin korkealla että koira ei edes voisi nähdä pihalle kuin hyvin ylös, mutta koira ei sinne edes katsele. Sisällä voi soida musiikki, on radio tai tv päällä ja ääni peittää alleen myös ulkona olevat hieman vaimeammat äänet. Kohta pihalle tulee joku, kenties ihminen, kenties joku eläin, ehkä jänis. Maassa lattialla makaava koira havaitsee pihaliikkujan jollakin kummalla konstilla, nousee ylös ja alkaa haukkumaan. Minkä aistin tms avulla koira sai tietoonsa pihalla olevasta? Minusta se ei voi olla kuuloaisti joskin on luultavimmin se kuin mikään muu aisti. Lisäksi tuntuu siltä että koira havannoi tuollaisia asioita paremmin ja varmemmin pimeällä kuin valoisalla mutta tästä en ole varma.


Samaa olen kummastellut. Naapurissa on koira. Se on sisällä ja meikä kävelee hiljaa nurmikolla. Koira alkaa aina haukkumaan. Crocseista pehmeällä nurmikolla ei paljoa ääntä lähde. Hyvät on vahtikoiran aistit.
Fahrenheit
 
Viestit: 131
Liittynyt: 08.05.2017 10:58

Re: Pohdintoja

ViestiKirjoittaja Icemonkey3 » 06.07.2017 17:39

arkasika kirjoitti:
perhosefekti kirjoitti:
arkasika kirjoitti:
Pistaasi kirjoitti:
ojatuomi kirjoitti:Frankien kivan koirajutun luettuani (kiitos siitä Frankie) tuli mieleeni toinen koiriin liittyvä asia jota olen pohtinut. Koirilla on oltava joku aisti josta ihmisellä ei ole mitään käsitystä.

Ajatellaan omakotitaloa jossa on sisällä ihmisiä ja koira. Koira on lattialla, ikkunoiden alareunat ovat niin korkealla että koira ei edes voisi nähdä pihalle kuin hyvin ylös, mutta koira ei sinne edes katsele. Sisällä voi soida musiikki, on radio tai tv päällä ja ääni peittää alleen myös ulkona olevat hieman vaimeammat äänet. Kohta pihalle tulee joku, kenties ihminen, kenties joku eläin, ehkä jänis. Maassa lattialla makaava koira havaitsee pihaliikkujan jollakin kummalla konstilla, nousee ylös ja alkaa haukkumaan. Minkä aistin tms avulla koira sai tietoonsa pihalla olevasta? Minusta se ei voi olla kuuloaisti joskin on luultavimmin se kuin mikään muu aisti. Lisäksi tuntuu siltä että koira havannoi tuollaisia asioita paremmin ja varmemmin pimeällä kuin valoisalla mutta tästä en ole varma.

Koira kykenee kuulemaan lähes nelinkertaisesti ihmiseen verrattuna joten luultavasti se on oppinut että sillä mistä suunasta tai missä äänni kuuluu on merkitystä, ajattelisin. Ajattelisin myös että jos koiraa ei ole pienestä saakka siedätetty ääniin voi tavallisessa aanten täyttämässä kodissa oleskelu olla hirmu stressaavaa. Ajatelkaa jos kaikki olisi 4 kertaa isomalla :shock:


Koira myös haistaa "tuhatkertaisesti" minuun verrattuna. Olen allerginen koiralle mutta arvostan niitä korkealle jo siitäkin syystä että että se tarjoaa valtavan houkutuksen älyllisille pohdinnoille. En tiedä mitä "miljoona" vuotta sitten tapahtui mutta arvelen että eräs susilaji vain irtautui laumasta ja lyöttäytyi ihmisen kaveriksi. Tai sitten ihminen tappoi emon ja kasvatti pennuista itselleen kavereita.

Niin tai näin mutta siitä tuli "Koira". Sen lempipuuhia oli ja on vieläkin esi-isiltä peritty innostus juoksemiseen ja saaliin takaa-ajoon samoin sillä näyttää olevan synnynäinen taipumus puolustaa isäntäänsä vaikka oman henkensä uhalla.

Koira myös "puhuu" ihmiselle. Vireän yksilön "kehon kieli" on aivan uskomaton...jopa "Lucy" Ballilla, Greta Garbolla tai itse Chaplinilla olisi paljon opiksi otettavaa koiran kehon kielestä. Mainitut henkilöthän olivat maailman tunnetuimpia "kokovartalonäyttelijöitä".

Kyllä jokainen koira varmaankin tarvisisi aina uuden vuoden pippaloiden ajaksi kuulosuojaimet korviinsa.


Susista jalostui ihmisen kaveriksi (koiriksi) alistuvimmat ja kilteimmät. Ja sympaattisimman näköiset. Koira alistuu ihmiselle Ja sietää paljon sellaista, mitä ei lajitoveriltaan sietäisi ehkäpä ollenkan. Toinen koira jättää vaikka lajikumppaninsa ilman ruokaa, mutta susi ei randomisti kootussa laumassa. On ilmeisesti urbaanilegendaa, että sudet on erittäin hierarkkisia vs. koirat. Todellisuus on kaiketi päinvastainen uusien tutkimustulosten perusteella.

Ei moni koira rakettien pauketta pelkää, vaan niitä valoefektejä ja kaikkia vinkuvia ja ujeltavia "noidanpillejä". Koira elää "hetkessä". Ei sitä lohduta ajatus ja looginen muisto vuosi sitten olleesta ja menneestä toisinnosta :cry:


Olet hauska. Millä tavoin koira jalostui tullakseen ihmisen kaveriksi? Asioiden tapahtumajärjestys hämärtyy kun sorvataan tiedelehtiin painettuja tutkijoiden arvauksia omiksi viisauksiksi.

Turha selittää ettei koiran nelinkertaiseen kuuloon satu kova meteli kun se sattuu ihmisenkin huonokuuloiseen korvaan. Tietenkin on itsestään selvyys ettei vanha huonokuuloinen koira enää kärsi mistään.

On yleinen harhaluulo, että koira kuulee "kovempaa".
Niin ei ole. sillä on vain tarkempi kuulo.
Useimmat koiranomistajat tietävät, mitä tarkoitan, kun sanon, että koiralla on sangen valikoiva kuulo ja koirat kärsivät ajottaisesta kuuroudesta.
Muutoin olen sitä mieltä, että Kartago on tuhottava.
Icemonkey3
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
 
Viestit: 7446
Liittynyt: 29.06.2016 15:39

Re: Pohdintoja

ViestiKirjoittaja ojatuomi » 06.07.2017 19:06

Fahrenheit kirjoitti:
ojatuomi kirjoitti:Frankien kivan koirajutun luettuani (kiitos siitä Frankie) tuli mieleeni toinen koiriin liittyvä asia jota olen pohtinut. Koirilla on oltava joku aisti josta ihmisellä ei ole mitään käsitystä.

Ajatellaan omakotitaloa jossa on sisällä ihmisiä ja koira. Koira on lattialla, ikkunoiden alareunat ovat niin korkealla että koira ei edes voisi nähdä pihalle kuin hyvin ylös, mutta koira ei sinne edes katsele. Sisällä voi soida musiikki, on radio tai tv päällä ja ääni peittää alleen myös ulkona olevat hieman vaimeammat äänet. Kohta pihalle tulee joku, kenties ihminen, kenties joku eläin, ehkä jänis. Maassa lattialla makaava koira havaitsee pihaliikkujan jollakin kummalla konstilla, nousee ylös ja alkaa haukkumaan. Minkä aistin tms avulla koira sai tietoonsa pihalla olevasta? Minusta se ei voi olla kuuloaisti joskin on luultavimmin se kuin mikään muu aisti. Lisäksi tuntuu siltä että koira havannoi tuollaisia asioita paremmin ja varmemmin pimeällä kuin valoisalla mutta tästä en ole varma.


Samaa olen kummastellut. Naapurissa on koira. Se on sisällä ja meikä kävelee hiljaa nurmikolla. Koira alkaa aina haukkumaan. Crocseista pehmeällä nurmikolla ei paljoa ääntä lähde. Hyvät on vahtikoiran aistit.


Ketjussa ja muutenkin on yleinen käsitys siitä että kuulo on se aisti jonka avulla koira havaitsee pihalla liikkujan. Pidän tätä täysin mahdollisena mutta silti itse en ole sillä kannalla. Olen luultavasti väärässä mutta edelleenkin luulen että koiralla on joku muu aisti jolla saa havainnon, me ihmiset emme tiedä millainen tämä aisti on. Jos se on kuulo, koiran kuunteleminen on todella valikoivaa kuten icemonkey edellä sanoi. Siihen sisältyy myös kyky kuulla heikompia ääniä vaikka ympärillä on voimakkaampia ääniä jotka estää ihmistä kuulemasta noita heikompia ääniä.
ojatuomi
VIERAILIJA
VIERAILIJA
 

Re: Pohdintoja

ViestiKirjoittaja arkasika » 06.07.2017 20:29

perhosefekti kirjoitti:
arkasika kirjoitti:
perhosefekti kirjoitti:
arkasika kirjoitti:
Pistaasi kirjoitti:
ojatuomi kirjoitti:Frankien kivan koirajutun luettuani (kiitos siitä Frankie) tuli mieleeni toinen koiriin liittyvä asia jota olen pohtinut. Koirilla on oltava joku aisti josta ihmisellä ei ole mitään käsitystä.

Ajatellaan omakotitaloa jossa on sisällä ihmisiä ja koira. Koira on lattialla, ikkunoiden alareunat ovat niin korkealla että koira ei edes voisi nähdä pihalle kuin hyvin ylös, mutta koira ei sinne edes katsele. Sisällä voi soida musiikki, on radio tai tv päällä ja ääni peittää alleen myös ulkona olevat hieman vaimeammat äänet. Kohta pihalle tulee joku, kenties ihminen, kenties joku eläin, ehkä jänis. Maassa lattialla makaava koira havaitsee pihaliikkujan jollakin kummalla konstilla, nousee ylös ja alkaa haukkumaan. Minkä aistin tms avulla koira sai tietoonsa pihalla olevasta? Minusta se ei voi olla kuuloaisti joskin on luultavimmin se kuin mikään muu aisti. Lisäksi tuntuu siltä että koira havannoi tuollaisia asioita paremmin ja varmemmin pimeällä kuin valoisalla mutta tästä en ole varma.

Koira kykenee kuulemaan lähes nelinkertaisesti ihmiseen verrattuna joten luultavasti se on oppinut että sillä mistä suunasta tai missä äänni kuuluu on merkitystä, ajattelisin. Ajattelisin myös että jos koiraa ei ole pienestä saakka siedätetty ääniin voi tavallisessa aanten täyttämässä kodissa oleskelu olla hirmu stressaavaa. Ajatelkaa jos kaikki olisi 4 kertaa isomalla :shock:


Koira myös haistaa "tuhatkertaisesti" minuun verrattuna. Olen allerginen koiralle mutta arvostan niitä korkealle jo siitäkin syystä että että se tarjoaa valtavan houkutuksen älyllisille pohdinnoille. En tiedä mitä "miljoona" vuotta sitten tapahtui mutta arvelen että eräs susilaji vain irtautui laumasta ja lyöttäytyi ihmisen kaveriksi. Tai sitten ihminen tappoi emon ja kasvatti pennuista itselleen kavereita.

Niin tai näin mutta siitä tuli "Koira". Sen lempipuuhia oli ja on vieläkin esi-isiltä peritty innostus juoksemiseen ja saaliin takaa-ajoon samoin sillä näyttää olevan synnynäinen taipumus puolustaa isäntäänsä vaikka oman henkensä uhalla.

Koira myös "puhuu" ihmiselle. Vireän yksilön "kehon kieli" on aivan uskomaton...jopa "Lucy" Ballilla, Greta Garbolla tai itse Chaplinilla olisi paljon opiksi otettavaa koiran kehon kielestä. Mainitut henkilöthän olivat maailman tunnetuimpia "kokovartalonäyttelijöitä".

Kyllä jokainen koira varmaankin tarvisisi aina uuden vuoden pippaloiden ajaksi kuulosuojaimet korviinsa.


Susista jalostui ihmisen kaveriksi (koiriksi) alistuvimmat ja kilteimmät. Ja sympaattisimman näköiset. Koira alistuu ihmiselle Ja sietää paljon sellaista, mitä ei lajitoveriltaan sietäisi ehkäpä ollenkan. Toinen koira jättää vaikka lajikumppaninsa ilman ruokaa, mutta susi ei randomisti kootussa laumassa. On ilmeisesti urbaanilegendaa, että sudet on erittäin hierarkkisia vs. koirat. Todellisuus on kaiketi päinvastainen uusien tutkimustulosten perusteella.

Ei moni koira rakettien pauketta pelkää, vaan niitä valoefektejä ja kaikkia vinkuvia ja ujeltavia "noidanpillejä". Koira elää "hetkessä". Ei sitä lohduta ajatus ja looginen muisto vuosi sitten olleesta ja menneestä toisinnosta :cry:


Olet hauska. Millä tavoin koira jalostui tullakseen ihmisen kaveriksi? Asioiden tapahtumajärjestys hämärtyy kun sorvataan tiedelehtiin painettuja tutkijoiden arvauksia omiksi viisauksiksi.

Turha selittää ettei koiran nelinkertaiseen kuuloon satu kova meteli kun se sattuu ihmisenkin huonokuuloiseen korvaan. Tietenkin on itsestään selvyys ettei vanha huonokuuloinen koira enää kärsi mistään.


Minä mitään ole "omiksi viisauksiksi" sorvannut. Tiesithän, että luonnonvalinta suosii myös yhteistyötä? Ja varsinkin sellaista, joka hyödyntää jollain tasolla molempia osapuolia.

Ei moni koira tosiaan sitä pauketta pelkää, vaikka omasi pelkäisikin. Monet koirat on jo pennusta asti radoilla tottuneet siihen. Mieti nyt itsekin...Äänikammoinen koira metsästämässä mukana :roll: Ja silti metsästyskoiristakin moni pelkää ilotulitusta.

Ei se jalostus monen rodun kohdalla ihan putkeen ole mennytkään nyt myöhemmissä vaiheissa. Monilla on rodulleen tyypillisiä vikoja ja sairauksia siitä johtuen. Kauneimmat/hienoimmat yksilöt käy näyttelyissä (ulkonäkökö ei siis ole merkinnyt/merkitse?). Niiden näyttelykoirien käytös ratkaisee myös. Sitten niitä voittajavalioita käytetään "pentutehtailuun", jotta parhaat piirteet saataisiin periytymään jälkeläisille. Sillä "sisäsiittoisuudella" on valitettavat seuraukset pitkällä aikavälillä, jotka ei kaikki olleetkaan toivottuja.

Vielä nykyäänkin ns. häirikkökoiria lopetetaan käytöksensä takia. Kulkukoiria myös. Että kyllä se luonne joiltakin osin on ratkaisevassa asemassa vieläkin. Ihmiset ottavat koiran itselleen pentuna. Se koira sosiaalistuu ihmisen ehtoihin, kun asetelma on tuo. Ja tosiaan Tiede-lehdessäkin oli mainittu se, että koirat pitävätkin oman laumansa ihmistä vanhempanaan noin vertauskuvallisesti. Koirat suhtautuvat ihmiseen jopa "ymmärtävämmin" ja empaattisemmin kuin muihin koiriin. Ja niin tekee omanikin. Sosiaalinen ihmisille, mutta muille koirille pääsääntöisesti todella epäsosiaalinen.

Tämäpä nyt tästä.


Väitteesi pitävät pääsääntöisesti paikkansa mutta ne ovat itsestään selvyyksiä eikä niitä tarvitsisi enää selitellä muka viisaina havaintoina. Tiedelehdet eivät kuitenkaan ole "raamattuja" olen lukenut nämä samat asiat joilla koitat loistaa.

Toimittajille ja jopa tutkijoillekin näyttää tulleen usein perustavan laatuinen kömmähdys kun sanotaan että koira on niin ja niin älykäs, apina on niin ja niin älykäs ja papukaija on niin ja niin älykäs. Sitä ei enää sanota että ihminen on niin ja niin älykäs koska ihmisistä tiedetään että "terveissä" ihmisissä on suuriakin älyllisiä eroja. Tämä pätee tietenkin myös eläimiin, siis terveisiin, mitä tutkijat, tiedetoimittajat tai palstakeskustelijat eivät näytä aina muistavan.

Olen lukenut noita lehtiä niin kauan (ja luen niitä mielelläni) että olen alkanut havaita milloin tutkija "olettaa" ja siinä vaiheessa yleensä toimittaja jo vetelee omia johtopäätöksiään ja kirjoittaa ne tosina. Eikä se niin tuomittavaa olekaan koska se palvelee myyntiä.

Pahoittelen että "lauon" asioita näin mutta ainahan on lupa laukoa takaisin.
arkasika
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
 
Viestit: 1475
Liittynyt: 10.12.2015 14:43

Re: Pohdintoja

ViestiKirjoittaja perhosefekti » 06.07.2017 21:40

arkasika kirjoitti:
Koira myös haistaa "tuhatkertaisesti" minuun verrattuna. Olen allerginen koiralle mutta arvostan niitä korkealle jo siitäkin syystä että että se tarjoaa valtavan houkutuksen äly]

Väitteesi pitävät pääsääntöisesti paikkansa mutta ne ovat itsestään selvyyksiä eikä niitä tarvitsisi enää selitellä muka viisaina havaintoina. Tiedelehdet eivät kuitenkaan ole "raamattuja" olen lukenut nämä samat asiat joilla koitat loistaa.

Toimittajille ja jopa tutkijoillekin näyttää tulleen usein perustavan laatuinen kömmähdys kun sanotaan että koira on niin ja niin älykäs, apina on niin ja niin älykäs ja papukaija on niin ja niin älykäs. Sitä ei enää sanota että ihminen on niin ja niin älykäs koska ihmisistä tiedetään että "terveissä" ihmisissä on suuriakin älyllisiä eroja. Tämä pätee tietenkin myös eläimiin, siis terveisiin, mitä tutkijat, tiedetoimittajat tai palstakeskustelijat eivät näytä aina muistavan.

Olen lukenut noita lehtiä niin kauan (ja luen niitä mielelläni) että olen alkanut havaita milloin tutkija "olettaa" ja siinä vaiheessa yleensä toimittaja jo vetelee omia johtopäätöksiään ja kirjoittaa ne tosina. Eikä se niin tuomittavaa olekaan koska se palvelee myyntiä.

Pahoittelen että "lauon" asioita näin mutta ainahan on lupa laukoa takaisin.


Ei minulla ole minkäänlaista tarvetta loistaa tiedoilla. Tieto on henkilökohtaista pääomaa, joka auttaa ymmärtämään olevaisuuden lainalaisuuksia, ja sitä, miten maailma/kaikkeus makaa. Pahoittelut siitä, jos empiiriset kokemuksenikin on sinulle itsestäänselvyyksiä. Kaikille ne ei ole. Ei tieto, kokemkset, eikä viisauskaan vähene jaettaessa. Siitä erikoisia, että tietämys ainoastaan lisääntyy. Ja kulkee omia polkujaan eteenpäin jalostuen. Siksi niitä kannattaa vaalia kuin kauneinta luonnon villiä kukkaa. Myös hiljaisen tiedon osalta.

Luonnosta tekeekin mielenkiintoisen sen varioituminen. Kaikilla tasoilla. Myös lajitasolla, kun tarkastellaan "saman" lajinkin edustajia Vaikka olenkin ollut pitkästi toistakymmentä vuotta esim. Tiede- lehden tilaaja, niin lähtökohtaisesti suhtaudun tietyllä varauksella edelleenkin moniin asioihin. Myös tuon laadukkaan lehden osalta.

Minä pidän suorapuheisuudesta, joten ei ole mitään tarvetta pahoitella. Ei itsellänikään ole tarvetta "laukoa takaisin".

Aiemmin ketjussa tosiaan ihmeteltiin koiran lähes supervoimiin ulottuvaa kuuloa. Jääapina oli todellakin oikeassa, että kuulo on valikoiva. F heitti ajatuksen, ettei ole kuulosta kaikilta osin, eikä edes pohjimmiltaan kysymys. Olen molempien kanssa samaa mieltä. Koiralla on vaisto, jota monella ihmisellä ei enää ole. Voisi olla, että sekin aistii kuuloalueensa ulkopuolisia ääniä jollain tasolla tuntoaistin kautta? Koira "lukee" näkemäänsä ympäristöä primitiivisemmin kuin suurin osa ihmisistä. Vaikka se ei ikkunan alapuolella voikaan luoda kohteeseen katsettaan, eikä edes kuule sitä, niin mahdollisesti ikkunoista sitten huomaa lintujen ja kasvien reagoinnin tai jtkn?
perhosefekti
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
 
Viestit: 2684
Liittynyt: 09.12.2015 11:28

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Artjom ja 12 vierailijaa