Keppiä kansalle ja porkkanat pomoille

Sana on vapaa!

Keppiä kansalle ja porkkanat pomoille

ViestiKirjoittaja anarkistialkuasukas » 13.08.2017 14:30

Pomopalkkioiden karkailu on räikeässä ristiriidassa sen patistelun kanssa, jolla kansaa vaaditaan palkkamalttiin. Eikä palkkakuilu herätä vain katkeraa kateutta – se on myös taloutta rasittava tuplavitsaus.
Ylimmän yritysjohdon lisäeläkkeet ja muunlaiset pomopalkkiot ovat tiukasti tulkiten kunkin yrityksen osakkeenomistajien asia.

Niinpä ylenpalttisetkin palkitsemiskeinot ovat pörssiyhtiöiden oikeus, johon muilla ei pitäisi olla nokan koputtamista niin kauan kuin palkitseminen pysyy lakien raameissa.

Mutta tiukan kaavamaisesti tulkiten syntyy helposti näköharhoja.

Vaikka tiukasti ottaen pomopalkkiot eivät kuulu muille, ne näkyvät. Ja kauas näkyvätkin. Ne näkyvät esimerkiksi työpaikkojen kahvihuoneisiin ja aluillaan olevan työmarkkinasyksyn neuvottelupöytiin.

Uutiset yritysjohdon hulppeista lisäeläkkeistä ovat taatusti tulleet niidenkin palkansaajien tietoon, jotka ovat juuri palanneet ilman totuttuja lomarahoja vietetyltä kesälomalta takaisin töihin.

Ja palkkioiden karkailu on niidenkin pieni- ja keskituloisten kansalaisten tiedossa, joiden korvissa soivat alituiset patistelut palkkamalttiin ja yhä notkeampiin työolojen joustoihin.

Ei tarvitse olla kaksinen työmarkkinaterapeutti oivaltaakseen, että palkkiokarkailun ja palkkamalttipatistelun välinen ristiriita herättää ärtymystä ja on omiaan heikentämään työmarkkinoiden ilmapiiriä.

Bonuskulttuuri vie investointihalut

Pomopalkkioiden arvostelu on helppo tulkita katkeraksi kateudeksi, mutta kritiikkiin on taloudellisiakin perusteita.

Palkkioiden karkailu liian suuriksi on epäsuorine haittavaikutuksineen koko taloutta rasittava vitsaus eikä vain yritysten ja johtajien oma asia. Kun samaan aikaan palkkakuilun vastareunalla tavallisen kansan ansiokehitys laahaa liian pitkään liian vaisuna, on talouden rasitteena tuplavitsaus.

Yksittäisten johtajien ylenpalttisetkin palkkiopotit ovat toki liian pieniä heilauttaakseen kansantalouden suuria lukuja suuntaan tai toiseen, se on selvä.

Mutta yhdessä kaikkien pörssiyritysten ja muiden suuryritysten johtajapalkkioilla ja palkitsemiskulttuurilla voi olla paljon uskottua suurempi vaikutus koko kansantalouden kuntoon.

Esimerkiksi ylimmän yritysjohdon ”bonuskulttuurin” ja yritysten investointihalukkuuden välillä on todettu selvä yhteys.

Yleensä palkkiot on tavalla tai toisella sidottu yrityksen pörssiarvon kehitykseen, ja usein tämä kannustaa johtoa tavoittelemaan lyhytaikaista menestystä mutta samalla laiminlyömään pitkäaikaisia kehityshankkeita, kuten investointeja.

Toki osa esimerkiksi suomalaisista pörssiyhtiöistä on kehittänyt johdolleen myös pitkäjänteisiä kannustinohjelmia, mutta osakekohtaiset kannattavuusluvut, osakekurssi ja yhtiön pörssiarvo ovat meillä ja muualla edelleen keskeisiä yritysjohdon menestyksen mittareita.

Palkoista syntyy ostovoima ja kysyntä

Mitä herkemmin osakekohtainen kannattavuus, osakekurssi ja pörssiarvo vaikuttavat ylimmän johdon ansioihin, sitä lyhytjänteisemmäksi johtamistapa tiivistyy. Ja mitä suurempia palkkiosummia on saatavilla, sitä hanakammin yritysjohto keskittyy pitämään parasta mahdollista huolta juuri niistä.

Silloin jäävät herkästi taka-alalle toisarvoisemmat tavoitteet, kuten yrityksen koko henkilökunnasta, asiakkaista saati varsinkaan kansantalouden tulevaisuudesta huolehtiminen.

Kun samanlainen lyhytjänteinen ja esimerkiksi juuri investointeja karttava johtamistapa yleistyy kylliksi, alkaa koko kansantalous potea investointipulaa. Seuraavaksi synkkenevät talousnäkymät, kun kasvu jää parhaimmillaankin vaisuksi, tuottavuuskehitys hidastuu tai lakkaa ja työllisyys heikkenee.

Jos yhä työssä käyvän kansanosan ansiokehitys jää pitkäksi aikaa vaisuksi, voi niin sanottu palkkamalttikin rasittaa taloutta.

Toki palkat ovat yritysten ja muiden työnantajien kustannuksia, ja siksi varsinkin kannattavuusvaikeuksia poteville palkanmaksajille malttikin voi olla liikaa.

Mutta silti juuri palkoista kertyy kotitalouksien ostovoima ja kyky ylläpitää tai jopa kasvattaa kysyntää. Se taas joko ylläpitää tai on ylläpitämättä Suomen talouden pitkästä aikaa edes jonkinlaista kasvua.

Pomopalkkioiden paisuminen lisää ehkä luksusasuntojen ja -jahtien kysyntää, mutta tavallisten palkkojen pienikin nousu päätyy sellaisenaan jokapäiväisen arkielämän kuluihin. Ja juuri niistä syntyy talouskasvu.


http://www.is.fi/taloussanomat/porssiuu ... 22929.html

Taas tuttua Jan Hurria, tanakkaa asiaa.
Se on sanomattakin selvää että aivan kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen.
Avatar
anarkistialkuasukas
Vuoden sisällöntuottaja 2016
Vuoden sisällöntuottaja 2016
 
Viestit: 41040
Liittynyt: 11.12.2015 19:18
Paikkakunta: Universumi

Re: Keppiä kansalle ja porkkanat pomoille

ViestiKirjoittaja Justin Case » 13.08.2017 14:49

Kuva

Kyse on ennemmin siitä moniko yksityisen- ja julkisen sektorin johtaja todella saa muhevia bonuksia tai lisäeläkkeitä. Muutama tapaus ei oikein riitä "tuomion" julistamiseen.

Hurri on propagandisti tuttuun tyyliinsä. Mielensäpahoittaja.
Justin Case
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
 
Viestit: 13939
Liittynyt: 09.12.2015 19:30

Re: Keppiä kansalle ja porkkanat pomoille

ViestiKirjoittaja Veli Pontikka » 13.08.2017 15:10

anarkistialkuasukas kirjoitti:
Pomopalkkioiden karkailu on räikeässä ristiriidassa sen patistelun kanssa, jolla kansaa vaaditaan palkkamalttiin. Eikä palkkakuilu herätä vain katkeraa kateutta – se on myös taloutta rasittava tuplavitsaus.
Ylimmän yritysjohdon lisäeläkkeet ja muunlaiset pomopalkkiot ovat tiukasti tulkiten kunkin yrityksen osakkeenomistajien asia.

Niinpä ylenpalttisetkin palkitsemiskeinot ovat pörssiyhtiöiden oikeus, johon muilla ei pitäisi olla nokan koputtamista niin kauan kuin palkitseminen pysyy lakien raameissa.

Mutta tiukan kaavamaisesti tulkiten syntyy helposti näköharhoja.

Vaikka tiukasti ottaen pomopalkkiot eivät kuulu muille, ne näkyvät. Ja kauas näkyvätkin. Ne näkyvät esimerkiksi työpaikkojen kahvihuoneisiin ja aluillaan olevan työmarkkinasyksyn neuvottelupöytiin.

Uutiset yritysjohdon hulppeista lisäeläkkeistä ovat taatusti tulleet niidenkin palkansaajien tietoon, jotka ovat juuri palanneet ilman totuttuja lomarahoja vietetyltä kesälomalta takaisin töihin.

Ja palkkioiden karkailu on niidenkin pieni- ja keskituloisten kansalaisten tiedossa, joiden korvissa soivat alituiset patistelut palkkamalttiin ja yhä notkeampiin työolojen joustoihin.

Ei tarvitse olla kaksinen työmarkkinaterapeutti oivaltaakseen, että palkkiokarkailun ja palkkamalttipatistelun välinen ristiriita herättää ärtymystä ja on omiaan heikentämään työmarkkinoiden ilmapiiriä.

Bonuskulttuuri vie investointihalut

Pomopalkkioiden arvostelu on helppo tulkita katkeraksi kateudeksi, mutta kritiikkiin on taloudellisiakin perusteita.

Palkkioiden karkailu liian suuriksi on epäsuorine haittavaikutuksineen koko taloutta rasittava vitsaus eikä vain yritysten ja johtajien oma asia. Kun samaan aikaan palkkakuilun vastareunalla tavallisen kansan ansiokehitys laahaa liian pitkään liian vaisuna, on talouden rasitteena tuplavitsaus.

Yksittäisten johtajien ylenpalttisetkin palkkiopotit ovat toki liian pieniä heilauttaakseen kansantalouden suuria lukuja suuntaan tai toiseen, se on selvä.

Mutta yhdessä kaikkien pörssiyritysten ja muiden suuryritysten johtajapalkkioilla ja palkitsemiskulttuurilla voi olla paljon uskottua suurempi vaikutus koko kansantalouden kuntoon.

Esimerkiksi ylimmän yritysjohdon ”bonuskulttuurin” ja yritysten investointihalukkuuden välillä on todettu selvä yhteys.

Yleensä palkkiot on tavalla tai toisella sidottu yrityksen pörssiarvon kehitykseen, ja usein tämä kannustaa johtoa tavoittelemaan lyhytaikaista menestystä mutta samalla laiminlyömään pitkäaikaisia kehityshankkeita, kuten investointeja.

Toki osa esimerkiksi suomalaisista pörssiyhtiöistä on kehittänyt johdolleen myös pitkäjänteisiä kannustinohjelmia, mutta osakekohtaiset kannattavuusluvut, osakekurssi ja yhtiön pörssiarvo ovat meillä ja muualla edelleen keskeisiä yritysjohdon menestyksen mittareita.

Palkoista syntyy ostovoima ja kysyntä

Mitä herkemmin osakekohtainen kannattavuus, osakekurssi ja pörssiarvo vaikuttavat ylimmän johdon ansioihin, sitä lyhytjänteisemmäksi johtamistapa tiivistyy. Ja mitä suurempia palkkiosummia on saatavilla, sitä hanakammin yritysjohto keskittyy pitämään parasta mahdollista huolta juuri niistä.

Silloin jäävät herkästi taka-alalle toisarvoisemmat tavoitteet, kuten yrityksen koko henkilökunnasta, asiakkaista saati varsinkaan kansantalouden tulevaisuudesta huolehtiminen.

Kun samanlainen lyhytjänteinen ja esimerkiksi juuri investointeja karttava johtamistapa yleistyy kylliksi, alkaa koko kansantalous potea investointipulaa. Seuraavaksi synkkenevät talousnäkymät, kun kasvu jää parhaimmillaankin vaisuksi, tuottavuuskehitys hidastuu tai lakkaa ja työllisyys heikkenee.

Jos yhä työssä käyvän kansanosan ansiokehitys jää pitkäksi aikaa vaisuksi, voi niin sanottu palkkamalttikin rasittaa taloutta.

Toki palkat ovat yritysten ja muiden työnantajien kustannuksia, ja siksi varsinkin kannattavuusvaikeuksia poteville palkanmaksajille malttikin voi olla liikaa.

Mutta silti juuri palkoista kertyy kotitalouksien ostovoima ja kyky ylläpitää tai jopa kasvattaa kysyntää. Se taas joko ylläpitää tai on ylläpitämättä Suomen talouden pitkästä aikaa edes jonkinlaista kasvua.

Pomopalkkioiden paisuminen lisää ehkä luksusasuntojen ja -jahtien kysyntää, mutta tavallisten palkkojen pienikin nousu päätyy sellaisenaan jokapäiväisen arkielämän kuluihin. Ja juuri niistä syntyy talouskasvu.


http://www.is.fi/taloussanomat/porssiuu ... 22929.html

Taas tuttua Jan Hurria, tanakkaa asiaa.


Olen osittain samaa mieltä. Talouskasvu on kysynnän varassa ja kysyntä on kotitalouksien ei muutaman johtajan varassa. Tämän lisäksi tietysti viennin tulisi ylittää tuonti näin yksinkertaistetusti karrikoiden...
IL Refugee ja se porsas, jonka susi söi.
Avatar
Veli Pontikka
Kauhee Apina!
Kauhee Apina!
 
Viestit: 7224
Liittynyt: 09.12.2015 23:10
Paikkakunta: Erikoisosasto

Re: Keppiä kansalle ja porkkanat pomoille

ViestiKirjoittaja Justin Case » 13.08.2017 15:11

Kulutuskysynnän suojeleminen on hallituksen ja eduskunnan suurimpia tavoitteita.
Justin Case
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
 
Viestit: 13939
Liittynyt: 09.12.2015 19:30

Re: Keppiä kansalle ja porkkanat pomoille

ViestiKirjoittaja anarkistialkuasukas » 13.08.2017 15:51

Justin Case kirjoitti:Kulutuskysynnän suojeleminen on hallituksen ja eduskunnan suurimpia tavoitteita.


Se aiotaan ilmeisesti toteuttaa leikkaamalla suurimman kuluttajaryhmän tuloja?
Se on sanomattakin selvää että aivan kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen.
Avatar
anarkistialkuasukas
Vuoden sisällöntuottaja 2016
Vuoden sisällöntuottaja 2016
 
Viestit: 41040
Liittynyt: 11.12.2015 19:18
Paikkakunta: Universumi

Re: Keppiä kansalle ja porkkanat pomoille

ViestiKirjoittaja anarkistialkuasukas » 13.08.2017 16:01

Justin Case kirjoitti:Kyse on ennemmin siitä moniko yksityisen- ja julkisen sektorin johtaja todella saa muhevia bonuksia tai lisäeläkkeitä. Muutama tapaus ei oikein riitä "tuomion" julistamiseen.

Hurri on propagandisti tuttuun tyyliinsä. Mielensäpahoittaja.


Kyse on siitä että miten yksittäisen henkilön palkka voi olla koko muun työyhteisön yhteenlasketun palkan suuruinen. Selitätkö?
Se on sanomattakin selvää että aivan kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen.
Avatar
anarkistialkuasukas
Vuoden sisällöntuottaja 2016
Vuoden sisällöntuottaja 2016
 
Viestit: 41040
Liittynyt: 11.12.2015 19:18
Paikkakunta: Universumi

Re: Keppiä kansalle ja porkkanat pomoille

ViestiKirjoittaja Justin Case » 13.08.2017 18:17

anarkistialkuasukas kirjoitti:
Justin Case kirjoitti:Kyse on ennemmin siitä moniko yksityisen- ja julkisen sektorin johtaja todella saa muhevia bonuksia tai lisäeläkkeitä. Muutama tapaus ei oikein riitä "tuomion" julistamiseen.

Hurri on propagandisti tuttuun tyyliinsä. Mielensäpahoittaja.


Kyse on siitä että miten yksittäisen henkilön palkka voi olla koko muun työyhteisön yhteenlasketun palkan suuruinen. Selitätkö?


Julkisen sektorin,kuntien ja valtion palkoista päätetään, eikä niissä yskikön tuotto näyttele useinkaan mitään osaa. Budjetin koko ehkä sentään.

Yksityisen sektorin johtajien palkkojen määrä päätetään yhtiökokouksissa esitysten pohjalta.

Yksityisen sektorin palkat, mediaani 3 193 € kk

http://www.stat.fi/til/yskp/2016/yskp_2 ... 01_fi.html

Kuva

Valtion palkat, mediaani 3 539 € kk

http://www.stat.fi/til/vkp/2016/vkp_201 ... 01_fi.html

Kuva

Kuntien palkat, mediaani 2 772 € kk

http://www.stat.fi/til/ksp/2016/ksp_201 ... 01_fi.html

Kuva

Yksityisyritysten palkanmaksuun ei voi puuttua (omistajan oikeus, sopimuspalkat): Verotus on aina ollut mahdollinen keino ulosmitata suurimmista tuloista ainakin osa.

Mitä, jos hakisimme "palkankorotuksia" elinkustannusten alentamisen kautta niillä sektoreilla, jotka muodostavat suurimmat kotitalouden menot. Asumiskustannukset, energia, elintarvikkeet jne. Näin raha kiertäisi muuhun kulutukseen, joka lisää kansantalouden monimuotoisuutta ja monimuotoisuus vaatii enemmän työpaikkoja. Asumiskustannuksia pitää saada alemmaksi. Mitä useamman yksittäisen transaktion kautta raha kulkee kansantalouden pajatson läpi, sen parempi on sen buying power, ostovoima.

http://findikaattori.fi/fi/23
Justin Case
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
 
Viestit: 13939
Liittynyt: 09.12.2015 19:30


Paluu Yleinen keskustelu



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: anarkistialkuasukas, Apostata, Isä Joosef, jared33, Pistaasi, Ässä ja 8 vierailijaa